maanantai, 29. lokakuu 2007
Oli pitkästä aikaa tosi mukava viikonloppu. En jaksa yksityiskohtasesti kertoo mitä kaikkee tapahtu, mutta yhden hienon asian opin. Tavattiin Joelin lähipubissa, papukaijassa sellanen nainen ja istuttiin sitten sen pöytään kun niin kovasti pyysi. Jossain vaiheessa jäin hetkeks aikaa yksin siihen kun tää nainen lähti vessaan niin siinä vastapäätä istui sitten sellanen vanhempi, 60-70 vuotias mies. Se sitten kovasti jutusteli siinä ja oli tosi mukava. En muista että mistä tultiin aiheeseen, mutta mies kerto että sen äiti (tai isä, en muista...) oli kuollut kun hän oli ollu joku about 16 vuotias. Mun oma isäni kuoli tossa juur puoltoista vuotta sitten ja itse täytän kohta 18v, niin sillain oli ihan jännää jutella tän miehen kanssa. Mies sitten puhu että se kuolema muutti sen elämän todella. Kaikki tuntu sen jälkeen jotenkin hienolta, se kuolema oli niin kova paikka että mikään ei enään ollut mitään kun vertas siihen. Kysyin, että olitko ollu siitä asti sitten onnellinen koko elämän ajan ja se mietti hetken ja oli tosi onnellisen näkönen ja hymyili ja sano "joo". Tequilapaukun jälkeen maailma näytti ihmeelliseltä ja meinasin ruveta itkeen.
Mutta ihan todella ajatellen tota asiaa. Miksei vois vaan olla onnellinen siitä mitä on saanu ja tulee saamaan? Olis onnellinen siitä, että saa elää. Ja olla terve, ilman allergioita jne. Mulla ainakin on ihan OIKEESTI kaikki hyvin vaikkei aina tunnu siltä. Niin kai aika monilla loppujen lopuks.
Mietin sitten että mä haluan oppia elään onnellisena. Pitää nauttia elämästä, tehä sitä mitä haluaa, mistä nauttii ja mistä tulee iloseks. Nytkin esimerkiks kirjotan. Tykkään siitä paljon(ehkä enemmän ihan kynällä paperille-kirjottamisesta mutta käy tääkin!) niinkun tykkään mun kissoistakin ja esimerkiks vaikka vapaudesta. Asun yksin kahden rakkaan kissan kanssa ja mun poikaystävä asuu n.70km päässä. Tavallaan se on kuitenkin hienoo vaikka pidänkin kovasti poikaystävästäni. Hienoo, ettei tarvi olla yhdessä paikassa aina, voi mennä ja katella ja tutustua paikkoihin ja ihmisiin. Ehkä oon jotenkin individualistinenkin viä kaiken lisäks ettei mikään oikein tunnu ees riittävän, mutta pääasia kuitenkin että saan ees jotain. Vapautta. Se voi tehä onnelliseks tai onnettomaks, kaikki on lopulta asenteesta kiinni. Pään sisältä. Miten sä suhtaudut asioihin. :)
torstai, 25. lokakuu 2007
Oletteko koskaan miettineet? Että seksi on kuin sirkus? Ikinä ei tiedä minkälaisen pellen sieltä baarista saa mukaansa. Ei vaan. Haluaisin kirjottaa jotain hienoo ja syvällistä. Ideat on nyt vaan jotenkin kadoksissa...
Elän jossain omituisessa vaiheessa, vaan pohdiskelen asioita, yritän ymmärtää ja yritän jollainlailla kehittää jotain omia kantoja, mielipiteitä ja näkemyksiä erilaisiin asioihin. Eilen kirjotin filosofian esseen abortista, että mitä abortti on eettisenä kysymyksenä. Paljon esillä ollut aihe, puhututtaa paljon ihmisiä ja monelta löytyy asiaan oma kantansa. Tietysti moni haluaa tuoda sen oman kantansa esiin mutta mulle se on jotenkin vaikeeta kun en tiedä mitä ajattelen. Tiedän että ajattelen, mutten tiedä että mitä? Koko ajan ajatukset sauhuaa, välillä koittaa pistää paperillekin muistiin mutta mitenkäs kirjoitat jotain sekavaa mustaa möykkyä... Tavallaan tiedän että multa kyllä löytyy niitä omia mielipiteitä jostain tuolta syvältä uumenista. Mutta ehkä oon vaan oppinut elään niin että kaikkee ei kannata sanoo ääneen? Oon aina ollut ja halunnut olla ns. kaikkien kaveri. Jos menee välit toiseen ihmiseen huonoiksi niin se kaivertaa mua koko ajan, usein tiedollisesti mut myöskin tiedostamattomasti. Ehken sen takia uskalla avata suutani? Tai ehken sen takia edes OSAA muodostaa omia mielipiteitä? Oon ajatellut, että ehkä kun oon viä kuitenkin sen verran nuori, niin mulla on viä aikaa muokata mun omaa maailmankuvaa ja muuta. Ymmärtäis enempi asioita ja oppis vielä enemmän elämää. Ei kai meillä mikään kiire oo?
Haluaisin kirjottaa nyt enemmänkin mutta ehkä toiseen kertaan...
Ei sitä osaa pelkää, tässä elämässä
Hetkessä kaikki voi muuttuu
Ei sitä osaa varoo, vahvalla pohjallakin
Hetkessä kaikki voi kaatuu
