Oli pitkästä aikaa tosi mukava viikonloppu. En jaksa yksityiskohtasesti kertoo mitä kaikkee tapahtu, mutta yhden hienon asian opin. Tavattiin Joelin lähipubissa, papukaijassa sellanen nainen ja istuttiin sitten sen pöytään kun niin kovasti pyysi. Jossain vaiheessa jäin hetkeks aikaa yksin siihen kun tää  nainen lähti vessaan niin siinä vastapäätä istui sitten sellanen vanhempi, 60-70 vuotias mies. Se sitten kovasti jutusteli siinä ja oli tosi mukava. En muista että mistä tultiin aiheeseen, mutta mies kerto että sen äiti (tai isä, en muista...) oli kuollut kun hän oli ollu joku about 16 vuotias. Mun oma isäni kuoli tossa juur puoltoista vuotta sitten ja itse täytän kohta 18v, niin sillain oli ihan jännää jutella tän miehen kanssa. Mies sitten puhu että se kuolema muutti sen elämän todella. Kaikki tuntu sen jälkeen jotenkin hienolta, se kuolema oli niin kova paikka että mikään ei enään ollut mitään kun vertas siihen. Kysyin, että olitko ollu siitä asti sitten onnellinen koko elämän ajan ja se mietti hetken ja oli tosi onnellisen näkönen ja hymyili ja sano "joo". Tequilapaukun jälkeen maailma näytti ihmeelliseltä ja meinasin ruveta itkeen.
Mutta ihan todella ajatellen tota asiaa. Miksei vois vaan olla onnellinen siitä mitä on saanu ja tulee saamaan? Olis onnellinen siitä, että saa elää. Ja olla terve, ilman allergioita jne. Mulla ainakin on ihan OIKEESTI kaikki hyvin vaikkei aina tunnu siltä. Niin kai aika monilla loppujen lopuks.
Mietin sitten että mä haluan oppia elään onnellisena. Pitää nauttia elämästä, tehä sitä mitä haluaa, mistä nauttii ja mistä tulee iloseks. Nytkin esimerkiks kirjotan. Tykkään siitä paljon(ehkä enemmän ihan kynällä paperille-kirjottamisesta mutta käy tääkin!) niinkun tykkään mun kissoistakin ja esimerkiks vaikka vapaudesta. Asun yksin kahden rakkaan kissan kanssa ja mun poikaystävä asuu n.70km päässä. Tavallaan se on kuitenkin hienoo vaikka pidänkin kovasti poikaystävästäni. Hienoo, ettei tarvi olla yhdessä paikassa aina, voi mennä ja katella ja tutustua paikkoihin ja ihmisiin. Ehkä oon jotenkin individualistinenkin viä kaiken lisäks ettei mikään oikein tunnu ees riittävän, mutta pääasia kuitenkin että saan ees jotain. Vapautta. Se voi tehä onnelliseks tai onnettomaks, kaikki on lopulta asenteesta kiinni. Pään sisältä. Miten sä suhtaudut asioihin. :)